Tästä tämä sitten alkaa, elämäni blogin kirjoittajana. Todella usein olen kirjoittanut vaikka mitä ja vaikka minne, yleensä hävittäny kirjoitukset ennen kuin kukaan on edes tiennyt niiden olemassa oloa. Pidin niitä kirjoituksia niin sanotusti ”lappupäiväkirjana”, jonka hävitys nyt vaan sattui olemaan paljon helpompaa kuin varsinaisen päiväkirjan.
Jossain vaiheessa siirryin kynällä kirjoittamisesta tietokoneella kirjoittamiseen. Wordillä tehtyjä päiväkirjamuotoisia novelleja alkoi löytymään joka puolelta konetta, enkä vieläkään ole varma onko niistä kaikkia saatu poistettua. Eihän siinä mitään, ei kukaan tiedä, mihin ne tarinat perustuvat.
Mutta hei, esitelläänpä hieman minua.
Syntynyt vuonna 1990, horoskoopilta Leijona. Olin perheeni esikoinen ja perheen toinen lapsi syntyi 1992. Sain pikkusiskon. Vuonna 1993 vanhempani erosivat ja ennen kuin aloitin koulun, muutimme äitin kanssa pienelle paikkakunnalle, jossa kaikki tuntee kaikki paremmin kuin omat taskunsa. Yhdeksännellä luokalla hain ammattikouluun mediapuolelle ja muutin yksin asumaan toiselle paikkakunnalle. Enhän mä ikinä valmistunut, on tota lintsaajan vikaa. Myös catering alaa aloin opiskella, mutta homma meni puihin muutaman kuukauden jälkeen.
Homma hanskassa ja hanskat auttamattomasti hukassa. Siltä se ainakin tuntui silloin. Kunnes… Työpäivä tämänhetkisen asuinkuntani paikallisessa baarissa alkoi lähenemään loppua, kun asiakkaaksi tuli eräs vanhan kaverin isoveli. Töistä päästyäni liityin heidän seurueeseen keskustelemaan ja rentoutumaan pitkän työpäivän jälkeen ja olihan karaoke ilta. Mä kun tota karaokea niin tykkään laulaa. Jostakin kumman syystä lähdin tämän minut niin mystisesti pauloihinsa saaneen herrasmiehen matkaan. Enpä tiedä kummalle meistä seuraava aamu tuntui hassummalta, minusta, joka en tiennyt, mitä musta haluttiin, vaikka itse tiesin haluavani paljon, vai miehestä, joka ei edes muistanut minua, mutta heti herätessään tiesi, että oli löytänyt enkelin. Tai näin hän sanoi. Ei kuulemma uskaltanut ottaa kättään mun alta pois, kun nukuin hänen kainalossa, kun ei halunnut herättää. Olisi kuulemma mielummin purrut käden poikki ja syy kuulemma oli hänen sanojensa mukaan ”Ei noin kaunista naista uskalla herättää, kun pelkää, että se juoksee karkuun”. Siihen mä jäin.
Hommat meni todella nopeesti. Tämä niin ihana aamu vietettiin 13.11.2010 ja ei mennyt kauan kun tämän työtn elämä sai mullistavan käänteen. 07.12.2010 tein raskaustestin, jonka tulos oli positiivinen. Eipä siinä sitten muuta kuin kunnon miettimishetki itselle ja miettimään, mitä sitä oikeastaan elämältä halutaan. Välillä mä mietin, teinkö oikean päätöksen silloin, mutta voin rehellisesti sanoa, etten ole sekuntiakaan katunut. Sitten alkoi neuvolassa juoksut ja tavaroiden ostot sekä yhteisen kämpän etsintä. Muutin takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle yhteiseen osoitteeseen tuon minun herrasmieheni kanssa ja aloimme rakentamaan pesää meille kolmelle. Myös kihlat mahtuivat tuohon väliin.
07.08.2011 syntyi ihana poika vauva. Mä olen aina miettinyt, miten muka jotakuta voi rakastaa ehdoitta. Nyt mä sen tajuan. Se sekunnin miljoonasosa, se ensimäinen hetki kun näin mein Monsterin….. Voi aah.. Ja se rakkaus… Ja ilo…
Nyt eletään Tammikuun loppua 2012. Meidän jäntevä ja iloinen poikamme on pian 6 kuukautta vanha. Isyysloma pidetty ja Monsterin ensimäinen joulu vietetty. Oli meidän pikkumies ollut kiltti, kun sai ihan älyttömästi joululahjoja.
Ei meidän perhe vain meihin kolmeen jää. Mutta joskos siitä sitten toisessa kirjotuksessa.